Kohdunkaulan syövän esiaste ja kohdunpoisto, osa 4: toipuminen

Tosiaan leikkaus tehtiin päiväkirurgisena toimenpiteenä tiistaina 8.4.2025 ja pääsin leikkauspäivänä jo kotiin hyvin lääkittynä. Kyyti mulla oli kotiin ja samoin aikuinen seurana seuraavan yön yli, muutoin ei olisi kotiin päästettykään. Olin tehnyt makkariin pöydälle itselleni lääkintätukikohdan, mihin olin ostanut etukäteen vähän kaikkea mahdollista. Olin varautunut ystävien kertoman perusteella suunnilleen kaikkeen, ja loppujen lopuksi en oikeasti tarvinnut kuin lääkärin määräämiä vahvempia kipulääkkeitä. Eli en ehkä suosittele ostamaan apteekkia tyhjäksi etukäteen, mutta olisi hyvä jos joku pääsisi sulle hakemaan tarvittavat itsehoitolääkkeet JOS niitä tarvitaan :)

Tähystyksellä tehtävästä kohdunpoistosta saa sairauslomaa 2-4 viikkoa. Kaverini sai vain kaksi viikkoa, mutta itse sain kolme viikkoa + leikkausviikon, eli lähes kuukauden saikun. Kaikki nostelu ja raskaiden asioiden kantaminen on kielletty, eli viikon ruokaostoksia on ihan turha itse koittaa kannella. Vein myös varmuuden vuoksi vähän vajaita roskiksia ulos, ettei painoa tule liikaa. Jotkut puhuvat 2 kg painorajasta ja jotkut, ettei maitotölkkiä raskaampaa saa kantaa. Kumartelua, kurottelua ja kyykkäämistä tulee välttää ensimmäiset viikot, eli koti kannattaa ennen leikkausta valmistella niin, että kaikki tarvittava on helposti käden ulottuvilla. Hommaa kotiin tartuntapihdit, ilman niitä kaikki lattialle putoava jää niille sijoilleen, ellei sulla ole kaikkeen tarttuvat apinavarpaat :D

Jos sulla on lemmikkejä (tai lapsia, mikä on vielä vaikeampi rasti), kuten mulla, niin mieti etukäteen miten järjestät niiden ruokinnan, mahdolliset ulkoilutukset tai hiekkalaatikoiden putsauksen. Oman kokemukseni perusteella suosittelen, että joku muu hoitaisi eläimet kokonaan sen pari ensimmäistä päivää, kun vasta totuttelet siihen mitä voit ja et voi tehdä. Lisäksi väsymys on aika hurja. Mulla täällä oli miesystävä ensimmäisen viikon, mutta oikeasti tarvitsin häntä vain ehkä 3-4 päivää.
Mutta olin suunnitellut homman niin, että ruokin kissat olkkarin sohvapöydälle, joka mulla on tarpeeksi iso, tarpeeksi matalalla kissoille, mutta tarpeeksi korkealla mulle, jotta ei tarvitse paljon kumartua. Hiekkalaatikoiden putsaukseen olin lainannut pidempivartisen hiekkalapion, mutta ei se oikein riittänyt, joten Heko ruuvasi tavallisen, suoravartisen hiekkalapion kiinni sellaiseen puiseen romulistaan, mitä multa kaapista löytyi. Ruuvi piti lapion hyvin paikallaan, mutta laitettiin siihen vielä jesaria lisäksi. Kepukka sattui olemaan niin pitkä, että voin putsata laatikot vaikka seisten.
Ja mitä kissoihin tulee, niin he eivät ensimmäiseen viikkoon päässeet yöllä makkariin, etteivät vahingossa hypi mun vatsan päälle.
Esim. koiran ulkoilutus on liikkumisen kannalta vain hyvä asia, mutta jos koira vetää hihnassa tai voi tehdä äkkinäisiä liikkeitä, se on huono juttu.

Itse pelkäsin jopa pelkästä istumisesta aiheutuvia kipuja ja epämääräisiä tuntemuksia. Mulla on korkea sänky, mutta matala, vanha ja painunut sohva, josta on normaalistikin hankala nousta ylös, joten ensimmäiset päivät istuskelin vain sängyssä puoli-istuvassa asennossa, ja ylipäänsä opettelin nousta istumaan ja seisomaan niin että vihloisi mahdollisimman vähän. Nousta kannattaa hieman kyljen kautta ja ottamalla kädellä tukea sängystä tai jostakin pöydänkulmasta.
Liikkumiseen kannustetaan heti kun vain vointi sen sallii, ja täällä kotona käppäilin ihan normaalisti ja koitin tehdä mahdollisimman paljon itse, eli mies ei tarjoillut mulle iltapalaa sänkyyn tai mitään sellaista :D Tai no jätskiä kyllä, koska se oli pakastimen alalokerossa :D Tukisukkia piti pitää jalassa päivisin siihen asti, että liikkuminen on samalla tasolla kuin ennen leikkausta.
Ensimmäisenä yönä oli selvää, että kyljellään nukkuminen ei onnistuisi, se vihloi ikävästi ja tuntui, että kaikki sisuskalut putoaa toiselle kyljelle. Nukuin siis ensimmäisen yön pelkästään selällään, ja lisäksi kaikki leikkauksen aikana ja jälkeen saatu nesteytys pyrki ulos, ja jouduin nousta parin tunnin välein pissalle, mikä myös kirveli ikävästi joka kerta ja tuntui ettei rakko tyhjene kokonaan. Lopulta kroppa oli niin jumissa selällään paikallaan nukkumisesta, että kun viideltä piti taas käydä vessassa, en mennyt takaisin nukkumaan. Leikkauspäivän illalla ja seuraavana päivänä oli kurkku vähän arka.

Leikkausta seuraavana päivänä TYKSin hoitaja soitti ja kyseli kuulumisia. Kaikki oli ihan ok, mutta koska kaikensortin tulehdukset on ihan mahdollisia, niin käski seurailemaan tuota virtsaamistiheyttä ja jos se vielä useamman päivän kirvelee. Se meni kuitenkin parissa päivässä ohi, ja yöllä vessassa ramppaaminenkin väheni ja loppui lopulta. Olin kuitenkin syönyt ihan normaalisti, niin toisena päivänä aloin jo syödä luumuja ja lääkitsin ummetusta. En tiedä menikö vatsa sekaisin lopulta niistä luumuista, lääkkeistä vai hiilaripitoisesta valmisruuasta, mutta toisena päivänä oli todella tuskallinen olo siitä huolimatta että suoli alkoi toimia jo siinä vaiheessa. Eli maha oli kipeä ja sekaisin, jota lopulta helpotti piparminttutee. Minkäänlaista veristä vuotoa ei tullut enää leikkauspäivän illan jälkeen.

Haavasidoksia oli yhteensä neljä.

Haavat olivat tosi pienet ja siistit.

Vatsanpeitteiden haavojen päällä oli haavasidokset, jotka sain ottaa pois perjantaiaamulla. Sidokset on kuitenkin vedenkestäviä ja niiden kanssa voi käydä suihkussakin, joten suihkuun menin ekan kerran keskiviikkona. Torstai, toinen päivä leikkauksen jälkeen oli jo tosi hyvä ja kaikki tuntui toimivan hienosti, paitsi että totesin, että parempi jättää nyt luumut kokonaan pois. Huomasin myös, että hampaassani ollut alkava reikä oli puhjennut, joten varasin hammaslääkäristä ajan heti perjantaiaamulle paikkaukseen. Tuli paniikki, että voiko sitäkin kautta joku bakteeri päästä jylläämään tuollaisessa toipumistilanteessa, plus olihan se vähän ikävää ettei vahvat kipulääkkeetkään tehonnut hammassärkyyn. Eli ekan kerran lähdin ihmisten ilmoille sitten perjantaiaamuna ilman ongelmia. Kävely sujui ihan hyvin, mutta siinä kauppakeskuksessa kävellessä ja apteekissa ja kaupassa käydessä alkoi puskea lievästi tuskanhikeä, ja lopulta koko hammaslääkärireissu vaati jälkikäteen 4 tunnin päikkärit. Ensimmäisellä viikolla muutenkin huomasi selkeästi, että pienikin aktiviteetti vaati kyllä veronsa ja tuli nukuttua useamman tunnin päiväunia yöunien lisäksi. Siitä huolimatta, että ekan yön jälkeen pystyin jo nukkua kyljellään, mikä paransi huomattavasti yöunien laatua ja kestoa, eli nukuin ihan 8-10 tunnin yöuniakin.

Heko kävi mulle vielä kaupassa ostamassa sellaista raskaampaa tavaraa ja tsekkasi että saan pakastimesta kissojen raakaruuat ynnä muut tarvittavat mahdollisimman pienellä vaivalla ja kumartumisella, ja lopulta lähti seuraavana maanantaina. Siinä kohtaa kaikki hiekkisten putsauksesta lähtien sujui itsellä jo tosi hyvin, eli eipä juuri tarvinnut kantaa huolta mistään. Paitsi oksennuksista, joita oli ekalla toipumisviikolla tullut hämmästyttävän paljon pitkästä aikaa, ja toivoin että oksentelu loppuisi Hekon lähtöön :D Nimittäin niitä en pystyisi itse matoilta jynssäämään.

Kun leikkauksesta oli kulunut viikko, uskalsin lopullisesti jättää tukisukat pois. En ollut niitä enää muutamaan päivään pitänyt kokopäiväisesti, mutta tuolloin viikon päästä kävin ulkona ensimmäisellä parin kilsan kävelyllä, ja se sujui mielestäni jo hyvinkin normaalisti, vaikkakin kävelin tarkoituksella ihan rauhallisesti ja normaalia hitaammin. Vähensin myös kipulääkitystä kahteen kertaan päivässä. Tuntui myös, että on helpompi kumartaa vähän enemmän, mikä on vähän vaarallista, sillä vaikka pystyt, niin et saa :D Toisella viikolla lähdin vaihdattamaan autoon kesärenkaat ja kävin pienesti kaupassa (ei kovin raskaat ostokset). Autolla ajaminen sujui jo ihan hyvin, mutta kuopat ja töyssyt oli syytä ottaa varovasti. 

Hyvin rauhallinen ensimmäinen kävely.

 

Vatsan haavat olivat tosi pienet ja siistit ja niissä oli itsestään sulavat tikit. Oikeanpuoleiseen haavakohtaan muodostui vähän mustelmaa ja se oli parina päivänä vähän kipeä. Mulla on puoli kilometriä syvä napa, joten sen haavaa en nähnyt enkä todellakaan halunnut kaivella sitä, hyi, mutta mun napa on altis tulehduksille ja veikkaan että nuo tikkien langat alkoivat toisella viikolla tosissaan ärsyttämään napaa ja se alkoi vähän erittämään. Putsailin sitä sitten vaan ahkerammin. Langat irtosivat itsekseen toisen viikon loppupuolella. Itsellä haavat eivät hirveästi kutineet.

Kolmannella viikolla pystyin jo kyykkäämään ja kumartumaan sen verran, että siirsin kissojen ruokintapisteen takaisin keittiön lattialle, ja pystyin noukkimaan lattialta asioita ilman tartuntapihtejäkin. Edestakainen liike kuitenkin aiheutti jonkin verran juilintaa, joten äiti tuli mun luo siivoomaan. Imuroida ei siis kannata muutamaan viikkoon. Kipulääkkeitä en enää kolmannella viikolla syönyt. Kokeilin myös jatkaa palapeliä olkkarin sohvapöydällä, mutta siinä asento on niin huono, ettei tuo navan alue oikein tykännyt 7h palapelihulluudesta, vaan oli pari päivää vähän hellänä. Kolmannella viikolla alkoi vihdoin myös loputon väsymys hellittää eikä päikkäreitä tarvinnut enää nukkua, eikä yölläkään tullut enää nukuttua kellon ympäri. Eli neljäs viikko mulla meni lähinnä unirytmin kääntämiseen ja kevyeeseen liikuntaan, jotta töihin paluu olisi helpompaa. Joskus 3. ja 4. viikon välimaastossa myös rakon toiminta alkoi tuntumaan taas normaalilta. Kirvely loppui muutamassa päivässä, mutta tuntui melko pitkään siltä ettei rakko tyhjenisi ihan kokonaan.

Mulla tässä sairausloman aikana toipumisessa kaikkein hankalinta oli hallitsematon väsymys. Pienikin aktiviteetti vaati useamman tunnin päikkärit, ja jos onnistui olemaan ilman päikkäreitä, niin yöunet oli lähes 12-tuntisia. Aktiivisuus myös hikoilutti ihan hirveästi. Kaverillani taas ei ollut väsymystä, mutta ymmärsin että hänellä oli vähän enemmän kipuja ja vuotoja sekä unihaasteita. Itselläni ei taas ollut vuotoa ollenkaan leikkauspäivän illan jälkeen.
Etukäteen panikoin tätä toipumisaikaa tosi paljon. Jälkikäteen ajateltuna ihan turhaan, koska kaikki järjestyi paremmin kuin hyvin, ja tarvitsin toooooodella vähän apua minkään kanssa. Täytyy kuitenkin muistaa, että kohdunpoistokin tehdään ihmiselle vain kerran, eikä etukäteen voi millään tietää miten toipuminen menee. Toipuminen ja asioihin suhtautuminen on hyvin yksilöllistä. Lisäksi olisi tärkeää ottaa ihan rauhassa vähintäänkin sen kuukauden ajan, mutta mieluummin parikin kuukautta. Liialla riehumisella voi aiheuttaa vaan takapakkia toipumiselle.

Kolmannella viikolla sain myös patologin tulokset poistetusta kohdusta ja munanjohtimista, ja olivat normaalit. Samalla oli varattu ns. jälkitarkastus tai kontrolliaika vuoden päähän Turkuun, missä otetaan papa ja HPV.

Alla hiukan vielä muistilistoja toipumiseen!

Saatat tarvita:

• Lääkettä leikkauksen jälkeisen kaasun muodostumiseen, kuten Cuplaton.
• Ummetuslääkettä, sillä anestesia yleensä aiheuttaa ummetusta.
• Kuivattuja luumuja samaan vaivaan. Vessassa ei saa ponnistella.
• Jotakin ruuansulatusta ja vatsan toimintaa tasapainottavaa, esim. piparminttutee.
• Jotakin virtsateiden terveyttä ylläpitävää, vaikkapa karpalomehua.
  
• 1g Panadolia ja 600g Buranaa.
• Joustava selkätuki saattaa pitää vatsan paremmin kasassa hieman korsetin tapaan. 
• Verensokeria nopeasti nostavaa syötävää, kuten Siripiri sängyn viereen jos noustessa meinaa huimata.
• Siteitä tai pikkuhousunsuojia mahdollista vuotoa varten.

Lisäksi...

• Apuvälineenä ehdottomat on tartuntapihdit.
• Löysät housut ja alushousut, jotka eivät kiristä vatsasta. 

 

Mitä odottaa toipumisajalta? Mitä saa ja mitä ei saa tehdä? 

• Sairauslomaa saa yleensä 2-4 viikkoa. 1,5 viikon jälkeen voi olla mahdollista tehdä jo kevyitä toimistotöitä. Itse koin väsymyksen ja aivosumun niin hankalaksi, että en olisi voinut kuvitellakaan tekeväni töitä kolmeen viikkoon.
• Kaikki nostelu ja raskaiden asioiden kantaminen on kielletty ensimmäisen kuukauden. Noin 2 kg on aika hyvä painoraja. Eli pyydä kauppa-apua.
• Kumartelu, kurottelu ja kyykkääminen on kielletty sairausloman viimeiselle viikolle asti, joten valmistele koti niin, että sulla on kaikki tarvittava käden ulottuvilla. Hommaa tartuntapihdit, ne ovat kultaakin kalliimmat.
• Vältä suurempia ponnisteluja, äkkinäisiä liikkeitä ja rankkaa fyysistä rasitusta, nyt on hyvä aika kieltäytyä myös imuroinnista! Pyydä myös siivoukseen apua.
• Autoa voi ajaa oman harkinnan mukaan sitten kun olo antaa myöden. Itse en ajanut ensimmäiseen viikkoon, mutta olin kyllä auton kyydissä. Töyssyt ja käännökset aiheuttivat helposti ikäviä tuntemuksia.
• Varaudu kovaan väsymykseen ja ota sairausloma oikeasti levon kannalta.
  
• Pyöräily on sallittua sairausloman viimeisellä viikolla.
• Kevyt liikunta ja kävely on suositeltavaa mahdollisimman pian veritulppariskin minimoimiseksi.
• Pidä päivisin tukisukkia, kunnes liikkuminen sujuu normaalisti.
• Yhdyntäkielto kestää 8 viikkoa ja tätä kannattaa oikeasti noudattaa. Alakerran haava paranee hitaammin kuin vatsanpeitteiden haavat!
• Varaudu mielialanvaihteluihin ja korostuneisiin tunnetiloihin. Itsellä kiristyi pinna huomattavasti normaalia nopeammin, ihmiset vitutti normaaliakin enemmän ja seksihalut oli taivaissa kolmannella viikolla, jolloin myös rinnat olivat älyttömän kipeät ja painoi ainakin tonnin/kpl.
  
• Uimaan voi mennä, kun vuotoriskiä ei enää ole, eli ainakin melko lähelle tuota 8 viikkoa.
• Lantionpohjan lihaksien vahvistamista suositellaan aloitettavan 1kk päästä leikkauksesta. 
• Joillakin hiilidioksidin aiheuttama turvotus on kovaakin, ja saattaa kestää useita päiviä tai viikkojakin. 
• Tikit ovat itsestään sulavia eikä leikkaus ilmeisesti yleensä vaadi jälkitarkastusta. Seulonnoissa ja papa-kokeissa tulee käydä jatkossakin, sillä vaikka kohtu on poistettu, voi HPV aktivoitua vielä muuallakin alueella. Mulle varattiin kontrolliaika vuoden päähän.

Palaan vielä syksymmällä kertomaan sen hetkiset fiilikset!