Kohdunkaulan syövän esiaste ja kohdunpoisto, osa 2: sähkösilmukkahoidot

Jos et jaksa lukea koko kertomustani LOOP-hoidoista, niin scrollaa sivun loppuun yhteenvetoon ja muistilistoihin! 

Tosiaan saatuani diagnoosit HSIL CIN3 ja adenocarcinoma in situ, sain vielä samaan syssyyn seuraavan varatun ajan jatkohoitoon, eli sähkösilmukkahoitoon (loop tai leep). Loopissa poistetaan muutosalueet kirurgisesti paikallispuudutuksessa käyttäen sähkösilmukkaa. Tämä ensimmäinen hoito oli mulla marraskuun alussa, muutama päivä ennen mun 40-vuotissyntymäpäivääni.

Lueskelin netistä, että loop-hoitoon olisi mahdollista saada rauhoittava esilääkitys, ja soitinkin etukäteen sairaalalle, että haluan sen. Tästä syystä mulla oli kuski, ja pyysin päivän muutoinkin vapaaksi. Mutta jos et tarvitse rauhoittavaa, niin toimenpiteen jälkeen voi päivää jatkaa ihan normaalisti eikä saikkua tarvita.
Sain puoli tuntia ennen toimenpidettä 5mg Diapamin, ja voin kyllä sanoa ettei se auttanut paskan vertaa. Enemmän auttoi se, että makoilin pedillä sen puoli tuntia. Ennen sairaalaan lähtöä otin myös kipulääkkeen ohjeiden mukaan.

Kun pääsin vastaanotolle, niin ensimmäisenä kysyin siitä HSIL CIN4 -tuloksesta, jonka gyne kuittasi vain naurahtamalla että oho hups joo, siinä onkin sattunut näppäilyvirhe... Hiukan siinä myös juteltiin tuosta loopista sekä kohdunpoistosta, koska olin siitä jo lukenut ja sinut sen kanssa, että se täytyy poistaa. Mutta hyvin pintapuoliseksi jäi tämäkin keskustelu. Mitään mahdollisia riskejä ei käyty läpi, ja jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt itse osata kysyä tarpeeksi. Varmasti niihin olisi sitten niitä vastauksiakin saanut, mutta ei siinä paniikissa osaa oikein mitään kysyä. Jännitin aivan hirveästi ja itkeä tihrustin monta kertaa. Suosittelen kirjoittamaan kaikki kysymykset ylös ja varmistamaan että saat myös kaikkiin ymmärrettävän vastauksen!

Loop-hoito Salon sairaalassa.

Tuntuma toimenpiteessä oli alkuun samankaltainen kuin kolposkopiassa; epämiellyttävä olo kun paikkoja venytetään ja jodi-etikkaliuoksella värjäys. Sähkösilmukkavehjettä varten iholle laitetaan maadoituslätkiä ja kohdunkaula puudutetaan paikallisesti. Tämä nirppasi vähän, mutta itse oon tottunut kaikenmaailman puudutuspiikkeihin eikä ollut kovin kamalaa. Muistaakseni puudutettiin 6-7 eri kohdasta. Puudutusaine sisältää adrenaliinia, joten kun se alkoi vaikuttaa, niin samalla alkoi tärinät. Tuo adrenaliinihorkka oli itselle kaikkein pahin, sillä jostain syystä kaiken tärisemisen lisäksi se sattui mun selkään. Tuntui siltä kun puukolla olisi isketty päästä perseeseen asti. Gyne kehotti hiukan liikkumaan siinä tuolilla, jotta helpottaa, ja näin myös teki. Tärinä tosin jatkui vielä hyvän tovin. Sitä luultavasti vielä pahensi mun jännitys ja paniikki sekä niiden laukeaminen, kun toimenpiteessä ei lopulta ollutkaan mitään kovin ihmeellistä. Muutosalueiden poistaminen ei pääosin sattunut lainkaan, mutta viimeinen kohta taisi olla puudutteen ulkopuolella ja kirpaisi. Sähkösilmukka samalla polttaa lihaa, joten haju voi olla vähän brutaali. Vielä huoneesta lähtiessänikin herkkiksenä itkin, vaikka kaikki oli hyvin. Jännitys etukäteen oli ollut niin valtava.

Ehkäisyrenkaan tilalle sain käyttöön minipillerit ilman taukoja. Vuotoa oli hiukan pari päivää, ja varauduin siihen että viikon, parin päästä sitä tulisi enemmän rupien irrotessa, mutta ei sitä koskaan tullut.
Synttärit meni omaa tilannetta voivotellessa, surressa ja itkiessä. Toki päivän surkeutta vain vahvisti se, että se oli myös isänpäivä, ja oma isä menehtyi pari vuotta sitten.

En pitänyt mua hoitaneesta gynestä täällä Salon sairaalassa, mutta sen sijaan hoitajat olivat molemmilla kerroilla superihania <3 He ojensivat nenäliinoja ja pitivät kädestä kun itseä jännitti ja pelotti. Käynnillä kysyin olisiko mahdollista päästä juttelemaan terapiamielessä ammattilaisen kanssa, sillä kaiken mun kokemani ja uupumuksen jälkeen tämä koko syöpäasia tuntui ihan ylitsepääsemättömän vaikealta palalta sulattaa. Hoitaja lupasi ottaa asiasta selvää ja soittikin mulle asiasta myöhemmin samana päivänä. Varha ei tarjonnut mielenterveyspalveluita siihen kohtaan, mutta olisin voinut käydä kriisikeskuksessa juttelemassa. Vastaanottoajat siellä olivat vain mulle tosi huonoja juuri siihen hetkeen.

Poistetut muutosalueet menivät jälleen patologille, ja uudet tulokset tuli taas parin viikon päästä. Tässä kohtaa tulos olisi periaatteessa voinut vielä muuttua, mutta mun diagnoosi pysyi samana. Tällä kertaa mulle soitettiin tuloksista, ja gyne sanoi, että seuraava käynti olisi TYKSiin Majakkasairaalaan, että sieltä hoitaja soittaa mulle ja sovitaan aika sinne. Ymmärsin tästä puhelusta, että hoidoksi riittää kohdunpoisto, eli että en joutuisi mihinkään magneetti- ja tietokonekuviin enää, ja että käynti TYKSissä olisi lähinnä ultraäänitutkimus ja keskustelukäynti, leikkauksen läpikäyntiä ja sen sellaista. Hoitajan soittaessa varattiin aika joulukuun alkuun. Toinen gyne Turussa kuulemma halusi tehdä uuden loop-hoidon ja siinä kohtaa sain käsityksen, että kohdunpoiston sijaan. Tämä pisti mun pään taas enemmän sekaisin, koska en haluaisi joutua mihinkään sähkösilmukkahoitokierteeseen, ja olin jo ihan sinut sen kanssa, että kohtu tullaan poistamaan. Lähdin sitten TYKSiin sillä mielellä, että jos uusi loop on tarpeen esimerkiksi siksi, että sillä voidaan lykätä leikkausta hieman, niin sitten se tehdään, mutta muuten en halua sitä toistamiseen. Ystäväni Marissa lähti mun mukaani sairaalaan henkiseksi tueksi <3

Vasta Turussa vastaanotolla kävi ilmi, että kaikkia muutosalueita ei oltu saatu poistetuksi edellisellä loop-hoidolla, ja mun mielestä tämäkin on ihan käsittämätöntä. Jos Salon gyne kerran soitti mulle tuloksista, ja mä vielä kysyin, että riittääkö hoidoksi kohdunpoisto, niin eikös siinä kohtaa olisi ollut hyvä paikka kertoa, että joo, mutta kaikkia muutosalueita ei saatu viime kerralla pois?!

Joten juttelut siinä jäivät taas tosi lyhyiksi, kun piti taas käydä tutkimustuoliin. Tällä kerralla ohjelmassa oli ultraäänitutkimus, joka tehdään myöskin alateitse. Se ei tuntuntunut juuri miltään, ja oma kohtuni oli kuulemma siistin näköinen eikä näkynyt mitään ylimääräistä. UÄ:n lisäksi gyne halusi ottaa myös kohdun limakalvonäytteen, josta näkee paremmin onko ikäviä soluja kulkeutunut myös muualle kohtuun kohdunkaulan lisäksi. Olin lukenut etukäteen, että näytteen otto on kamalaa, mutta gyne väitti, että se otetaan vasta puudutuksen jälkeen eikä tunnu missään. VÄÄRIN. Se todellakin otettiin ennen puudutusta, ja sattui enemmän kuin mikään muu elämässäni tähän mennessä. Huom! En ole synnyttänyt eikä mulla ole koskaan ollut kierukoita, joten en tiedä miltä kohdun supisteleminen näissä tilanteissa tuntuu. Jälkikäteen gyne sanoi, että kipu on verrattavissa kierukan laittoon, ja siinä sitten vaan mietin, että miten kukaan voi haluta sitä vapaaehtoisesti. Mulla on erittäin korkea kipukynnys ja sen lisäksi mun naamasta ei yleensä mitkään tuntemukset juurikaan näy, mutta nyt huusin ja kovaa. Näytteen otto ei kestänyt kauaa, mutta se oli silti hirveää, en aio valehdella. Kysyin, tehdäänkö noita pipelle-näytteidenottoja nukutuksessa, niin ei kuulemma.

Tämän jälkeen loop uusittiin, eli puudutteet pistettiin, ja loputkin muutosalueet poistettiin mahdollisimman laajalla marginaalilla. Puudutteen adrenaliini ei tällä kerralla tuntunut lainkaan kamalalta ja tärinäkin oli paljon siedettävämpää. Noin ylipäänsä kokemus Turussa oli Salon kokemusten jälkeen jollain kierolla tavalla korjaava, vaikka näytteenotto olikin niin kivulias. Tässä suurin vaikutus oli ehdottomasti mukavalla ja helläotteisemmalla gynekologilla, ja sanoinkin sen hänelle.
Toimenpiteiden lomassa koitin välillä kysellä mitä milloinkin mieleen juolahti, mutta ei se sellainen keskustelutuokio ollut kuin mitä olin odottanut. Kuitenkin selvisi, että jälleen odotellaan patologin tuloksia muutama viikko, ja sen jälkeen lopullisesti selviää jatko. Jos limakalvonäytteessä näkyisi syöpäsoluja, niin olisi luultavasti syytä käydä joissakin kuvissa, mutta jollei siellä näy mitään hälyyttävää ja kaikki muutosalueet saatiin pois, niin sitten ollaan good to go kohdunpoistoleikkaukseen. Sain vastaanotolta PreOp-juoman, joka kuuluu juoda juuri ennen operaatiota, mutta sovittiin jo siinä, että jos kaikki on hyvin, niin pyritään tekemään leikkaus vasta huhtikuussa 2025, jotta saan mun sen hetkisen rekrykoulutuksen käytyä kunnialla loppuun. Marissa odotteli huoneen ulkopuolella, hänelle selitin asiat ja toimenpiteen kyyneleet valuen ja lopulta käytiin vielä alakerran kanttiinissa pitsalla. Loppupäivän olin ihan sairaan väsynyt, tuntui kuin olisin maratonin juossut.
Toisen loopin jälkeen tiputteluvuotoa oli useamman viikon, johon gyne sanoi että jollei meinaa helpottaa, niin voi ottaa kaksi minipilleriä kerrallaan vaikka muutaman päivän ajan. Lopulta ei tarvinnut kuitenkaan.

Lopulta sain soiton TYKSin gyneltä jouluaaton aattona, ja hän kertoi että kaikki muutosalueet saatiin toisella kerralla poistettua, eikä kohdun limakalvonäytteessä näkynyt mitään huolestuttavaa. Tämä oli tosi helpottava uutinen ja käytännössä mun koko syksyn panikointi loppui kuin seinään, ja sain joulun ja uudenvuoden viettää hyvillä mielin.

Avauduin samalla tästä asiastani omaan Facebookiini. En uskaltanut aiemmin kertoa tästä matkasta kuin äidilleni, äitipuolelleni, miesystävälleni ja neljälle läheiselle ystävälleni, sellaisille jotka saan fyysisestikin läsnäolevaksi kun tarvitsen. Mutta sen facepäivityksen myötä useampi kaverini ilmoittautui läpikäyneensä kohdunpoiston ja tuli myös näitä loop-hoidon läpikäyneitä. Yksi oli parhaillaan saikulla kohdunpoiston jälkeen, ja toinen oli mun kanssa täsmälleen samassa tilanteessa, että oli käynyt syksyllä saman rumban läpi ja odottelee juuri leikkausta. Nämä kaksi ihmistä olivat mun tärkein vertaistuki ja turva koskien tuota leikkausta, ja silloin toivoin että olisin tehnyt päivityksen jo aikaisemmin. Olen varma, että vertaistuen löytyminen olisi auttanut jo silloin, tai etenkin silloin, kun kaikkein kauheimmat pelkotilat levinneestä syövästä olivat päällä. Silloin ei auttanut, kun joku sanoi että "ei siellä varmasti mitään ole" ja "koita olla ajattelematta asiaa, kun ei siihen voi vaikuttaa". Ei se pelkoa mihinkään poista ja itseä ainakin alkoi lähinnä vituttaa. Ymmärsin toki, että nuo sanomiset oli lohduttamista eikä hyssyttelyä, mutta oli ihanaa kun esimerkiksi juuri Marissa sanoi, että tottakai sulla on oikeus pelätä, syöpä on pelottava asia. Ystävät myötäelivät mun kanssa ja se oli arvokasta.

Huomasin tällä matkalla olevani myös varsinainen kontrollifriikki. Kun asia tosiaankin oli sellainen, mihin mulla ei ollut minkäänlaista vaikutusvaltaa tai kontrollia, niin ainut asia mitä voin tehdä, oli ottaa siitä mahdollisimman paljon selvää, käydä läpi kaikki mahdolliset skenaariot ja lopulta kertakaikkiaan vain hyväksyä sekin vaihtoehto, että mulla voi olla kohdunkaulan syöpä, ja joudun käydä läpi syöpähoidotkin sytostaatteineen kaikkineen. Nämä päänsisäiset kelat tapahtui sinä kolmen viikon aikavälillä, kun sain lokakuussa mun koepalatulokset ja itkin mun synttäreinä marraskuussa. Sen jälkeen tuli jonkinmoinen edes lieväasteinen rauha. Joskin välillä tuli pieniä paniikkeja, sillä yhtäkkiä Threadsin algoritmi heitti mun eteen kaikki kohdunkaulan syöpää tai muita syöpiä sairastavat ihmiset, joista parikin menehtyi tänä aikana.

Mutta kaikki tunteet on sallittuja. Itse olen vähän sellainen yksin mietiskelijä, mutta se ei välttämättä ollut se oikea tapa toimia tässä, vaan olisi kannattanut olla avoin heti alkuun. Jos ei ihan julkisesti somessa, niin vertaistukea kannattaa etsiä vaikkapa joiltain järkeviltä foorumeilta. Itse halusin lopulta olla asiasta avoin, koska niin moni nainen jättää seulonnat väliin, vaikka se voi pelastaa itse kunkin hengen. Jos tämä avaa edes yhden ihmisen silmät kaikkien Suomessa järjestettävien seulontojen ainutlaatuisuudesta ja tärkeydestä, niin loistavaa! Korostan, että mulla ei ollut mitään sellaisia oireita, joista olisin osannut huolestua tai hakeutua hoitoon, vaan olin täysin oireeton ja nämä vakavat esiasteet löytyivät vain ja ainoastaan seulonnan ansiosta. Jos niitä ei olisi löydetty tässä kohtaa, niin ne todennäköisesti olisivat kehittyneet syöväksi hyvin salakavalasti. Tehkää siis itsellenne palvelus, ja käykää seulonnoissa!

 

Mitä odottaa LOOP-hoidolta?

• Sähkösilmukkahoito tehdään paikallispuudutuksessa eikä itse muutosalueiden poisto tunnu miltään.
• Hoidossa käytetään kohdunkaulaa avaavia instrumentteja, joten olo voi olla siksi epämiellyttävä.
• Puudutusaine aiheuttaa adrenaliinista johtuvaa kehon vapinaa.
• Ihollesi laitetaan maadoituslätkiä sähkösilmukan vuoksi. Näistä ei jää mitään jälkiä.
  
• Varaudu nipistäviin tuntemuksiin, sillä ne voivat olla ihan mahdollisia esim. puudutetta laitettaessa.
• Haju voi tuntua epämiellyttävältä.
• Hoito kestää noin puoli tuntia.
• Kohdun limakalvonäytteen otto eli pipelle-näyte on toisille kivulias kokemus! Näyte on kuitenkin tärkeä ottaa eikä se lopulta kestä kauan. Ainakin jos olet menossa kohdunpoistoon, voit lohduttautua sillä ettei sitä tarvitse tehdä enää uudestaan :)
• Hoitojen aika on yhtä piinallista odottelua. Odotellaan patologin tuloksia ja odotellaan jatkotoimenpiteitä. Itsellä nämä hoidot ja tulokset meni aika tasaisissa kahden viikon sykleissä.

 

Muistilista LOOPia varten:

• Voit halutessasi saada rauhoittavan esilääkityksen (vaatii saattajan mukaan, oman kokemukseni mukaan lääkitys on hyvin mieto).
• Kirjoita kaikki mieltä askarruttavat kysymykset etukäteen ylös ja kysele gyneltä niin kauan kunnes ymmärrät vastauksen varmasti.
• Älä jää yksin, vaan etsi vertaistukea. Osallistu keskusteluihin ja jaa jännityksesi. Olo helpottaa yleensä heti kun asiasta sanoo "ääneen".
• Pyydä kaveri tai puoliso mukaan tueksi. Ystävän saa ottaa jopa toimenpiteeseen pitämään kädestä kiinni jos näin haluatte.
• Varaudu vuotoon heti loopin jälkeen, ja vuotoa voi tulla reilummin myös noin 1-2 viikon jälkeen hoidosta, kun rupi irtoaa.
• Kipulääke kannattaa ottaa etukäteen, saatat tarvita myös jälkikäteen. Ota loppupäivä vähän iisimmin.

 

Muistathan kuitenkin, että fyysiset ja henkiset tuntemukset ja kipu on aina hyvin yksilöllisiä, ja nämä pohjautuvat minun henkilökohtaisiin kokemuksiin ja kivunsietoon.