Kohdunkaulan syövän esiaste ja kohdunpoisto, osa 1: seulonnat ja diagnoosi

Ajattelin herätellä hetkeksi pitkään uinuneen blogini henkiin tällaisen aiheen tiimoilta, mikä itselleni on ollut ajankohtainen. Aiheesta löytyy mielestäni melko vähän kokemuksia, ainakaan kovin yksityiskohtaisia, ja jos joku kanssasisar googletellessaan minun blogiini eksyy, niin toivoisin, että hänelle olisi tästä jotakin apua. Tämä ajatus tuli mulla mieleen vasta ihan hiljattain, joten kuvamateriaalia ei erityisemmin ole, mutta koitan tekstimuodossa olla mahdollisimman kattava :)

Aloitan ihan alusta, eli seulonnoista.

Täytin viime vuonna 40 vuotta, joten kutsu kohdunkaulan syövän seulontoihin tuli. Mun ensimmäinen seulonta oli 5 vuotta aikaisemmin 35-vuotiaana, ja näyte oli silloin puhdas. Huomion arvoista on, että seulontojen tulokset eivät näy OmaKannassa lainkaan, vaan kotiin tulee kirje, missä joko kerrotaan että näyte oli normaali, tai että on syytä mennä jatkotutkimuksiin. Ennen tuota ekaa seulontaa olin otattanut papa-kokeet yksityisellä muutaman vuoden välein, koskaan ei ollut mitään poikkeavaa. Vuotta aiemmin, 39-vuotiaana kävin gynellä uusimassa ehkäisyrengasreseptin, ja pyysin samalla papaa, mutta hän sanoi että turha ottaa nyt, kun ensi vuonna on seulonnat ja se riittää. Joten sillä mentiin.

Seulonta oli mulla siis elokuussa 2024. Perus papa-näyte, ei sattunut ja oli hetkessä ohi. Tosiaan, tällä kertaa näyte oli ollut poikkeava ja siinä näkyi solumuutoksia ja positiivinen HPV, joten parin viikon päästä mulle tuli kirje kotiin, että oli varattu aika jatkotutkimuksiin, joka oli kolposkopia eli kohdunkaulan tähystys. Meillä ainakin täällä Varsinais-Suomessa aika jatkotutkimuksiin oli tosiaan varattu jo automaattisesti, kun kirje seulontojen tuloksista tuli kotiin. Oon ymmärtänyt, että joissain muissa paikoissa tai tapauksissa aika tulee varata itse tietyn ajan sisällä.

Kolposkopiakäynnillä Salon sairaalassa.

Tähystys oli lokakuun alussa, ja siinä samalla otettiin koepaloja muutosalueesta. En muista että tämä olisi erityisesti sattunut, oli ennemminkin epämiellyttävää, sillä tuo toimenpide kestää kauemmin kuin papa-näytteen otto, ja levittävät instrumentit on kuitenkin käytössä. Näytteen otto kohdunnapukasta kyllä kirpaisi. Näytteenotoissa alueelle levitetään värjäävää etikka-jodiliuosta, joka saattaa joitakin hiukan kirvellä, mutta itse en tuntenut muuta kuin kylmää nestettä. Multa otettiin yhteensä viisi koepalaa, yksi sieltä kohdunnapukasta ja neljä muuta vähän randomisti mistä gyne koki parhaaksi ne ottaa. Seulonnan tulokset eivät näkyneet edes tälle gynelle, vaan hänellä oli ainoastaan tieto mihin toimenpiteeseen olin tulossa.

Tuloksia odottelin kaksi viikkoa, ja ne tulivat taas kirjeellä kotiin. Tärisevin käsin ja sydän pamppaillen avasin kirjekuoren, ja tulos oli HSIL CIN3 ja adenocarcinoma in situ. Tai no, tuloksissa luki CIN4, joka paljastui myöhemmin kirjoitusvirheeksi (!!), sellaista luokitusta ei ole olemassakaan.
No, siinä sitten kun luit juuri hepreaa, niin ei kun googlettelemaan, ja sitten iskikin epätoivo. HSIL tarkoittaa vahvaa epiteelivauriota ja CIN-asteikko mittaa sen vakavuutta 1:n ollessa lievin ja 3:n ollessa suurimman riskin syövän esiaste. Joten kun mun tulos oli CIN4, ja jossain kerrottiin sen jo tarkoittavan syöpää, niin olo oli aika epätoivoinen. Toki sellainen joku järjenhiven yritti mulle kertoa, että sen on pakko olla kirjoitusvirhe, mutta edelleen näin yli puolen vuoden jälkeen mietin, että ei potilaalle saisi mitään kirjoitusvirheellisiä patologin lausuntoja lähteä!

Adenocarcinoma in situ eli AIS on suomennettu pintasyöväksi, joten se kuulosti vielä hirveämmältä. AIS:n pitäisi olla melko harvinainen tulos, mutta tällainen nyt meikäläisellekin sitten tuli. Mikäli olen oikein käsittänyt, niin näitä HSIL CIN -esiasteita pystytään hyvin hoitamaan pelkillä sähkösilmukkahoidoilla, mutta AIS:ssä solut käyttäytyvät niin arvaamattomasti ja uusintariski on niin iso, että käytännössä ainut varma ja järkevä hoitokeino on kohdunpoisto. Tätä ei kylläkään lähdetä suosittelemaan jos potilaalla on vielä lapsihaaveita, mutta jos niitä on, niin kehoitetaan lapset hankkimaan mahdollisimman pian, jotta se kohtu voidaan lopulta poistaa. Pelkissä HSIL CIN3 -tapauksissa pystytään tekemään useitakin sähkösilmukkahoitoja, mutta niissäkin esiasteet voivat uusia, jolloin saatetaan joutua ikävään sähkösilmukkahoitokierteeseen.

Kaikkein ikävintä tässä koko jutussa oli se, että tulos tuli kotiin kirjeellä, eikä kirjeessä selitetty lainkaan mitä nämä diagnoosit tarkoittaa. Tähystyksessä jo mulle sanottiin, että vältä googlettelua ja käymästä eri Vauva.fi-tyyppisillä keskustelupalstoilla, mutta kyllä olisi kirjeiden oheen syytä laittaa oikeaa tietoa siitä, mikä ihme tämä tällainen nyt sitten on. Siinä ehtii viikon aikana käydä läpi aivan kaiken omia hautajaisiaan myöten ja aivan turhaan. Itkin päiväkaupalla KAIKKEA. Pelkäsin syöpää ihan tosissani, vaikka kyse edelleen oli vain esiasteesta. Mutta siinä vaiheessa kun tutkimukset ja hoidot on vielä kesken, eikä mitään voi varmaksi tietää, niin en uskaltanut suunnitella elämääni esimerkiksi vuoden päähän ollenkaan. Tämä loka-marraskuun vaihde oli todella rankkaa aikaa.

Kun alkoi käydä tosiaan selväksi, että AIS vaatisi kohdunpoiston, niin kävin läpi myös omaa lapsettomuuttani ja miltä se tuntuu - vai tuntuuko miltään. Mulla ei ole koskaan ollut tosissaan lapsihaaveita, enkä ole pitänyt lapsista. Mulle on lapsesta saakka ollut tärkeämpää huolenpito eläimistä ja eläinten hyvinvointi. Vauvakuumetta mulla ei ole ollut koskaan, enkä koskaan ole halunnut pitää mitään ihmisvauvaa sylissä. Joskus joku lapsi on ehkä istunut polvella :D
Luultavasti mun oma lapsuus ja nuoruus eronneiden vanhempien ainoana lapsena on vaikuttanut myöskin siihen, että en ole halunnut tai uskaltanut lähteä tekemään lapsia sillä riskillä, että musta saattaa tulla yksinhuoltaja eron myötä. Tämä on oikeasti luultavasti ollut mulla iso alitajuntainen pelko, ja en ole pitänyt mun pitkäaikaisia miesystäviäni sopivina isäehdokkaina.
Lisäksi olen asunut yksin nyt jo 8 vuotta ja rakastan mun rauhallista yksinelämistä. En voisi enää tässä neljänkympin kypsässä iässä millään totutella mihinkään pikkulapsiarkeen ja olla pienelle ihmiselle läsnä koko ajan. Saisin hermoromahduksen.

Lopulta ajatus kohdunpoistosta ei siis todellakaan ollut kamala, mutta onhan se erittäin lopullinen. Ja että lopullinen päätös lapsettomuudesta tulee sitten jonkun ulkopuolisen asian määräämänä, eikä se enää olekaan mun oma valinta olla lapseton. Jollekin, jolla ajatukset omista lapsista tai lapsettomuudesta ei ole näin selkeitä, tämä voi oikeasti olla identiteettikriisin paikka. Mutta kyse on kuitenkin myös omasta terveydestä. Tästä kannattaa keskustella jonkun kanssa, etenkin oman puolison jos sellainen on. Naiseuteen ja minäkuvaan liittyen ainakin TYKS tarjoaa seksuaalineuvojan apuja ainakin leikkauksen jälkeen, uskoisin että sitä ennen on myös apua saatavilla. Mutta mulle tosiaan oli erittäin selkeää, että en tällä värkilläni enää mitään tee, ja sen saa ottaa pois samoin tein.

Ajatus leikkauksesta itsessään ei pelottanut mua, vaan lähinnä siitä toipuminen, ja miten kohduttomuus vaikuttaa ja mihin. Lisäksi kyse on kuitenkin syövästä, vaikkakin sen esiasteesta, niin uusiutuminen ja kaikki kontrollit hirvittää. Ennen tätä omakohtaista kokemusta en ole edes ymmärtänyt, että kohdunpoistoja tehdään Suomessa yli 6000 vuodessa (jossain näin luvun 10 000), ja esimerkiksi koko tämän puolen vuoden aikana pelkästään Threadsissa törmäsin useampaan ikäiseeni naiseen, jolle tehtiin kohdunpoisto syystä tai toisesta. Omissa Facebook-kavereissanikin näitä kohtalotovereita oli useampia.

 

Pähkinänkuoressa:

• Kohdunkaulan syöpä ja sen esiasteet johtuvat valtaosin positiivisesta papillooma- eli HPV-viruksesta, johon nykyisin on rokotteet. Nykyisin pystytään siis rokotteilla ehkäisemään HPV-viruksen synnyttämiä kohdunkaulan syöpiä.
• HPV-virusta kantaa gynekologin mukaan lähes kaikki, jotka ovat joskus harrastaneet seksiä. On sattumankauppaa milloin virus aktivoituu ja millaiseksi se kehittyy. Se voi tapahtua vaikkapa flunssakierteen jälkimainingiessa.
• Papilloomavirus eli HPV on eri asia kuin sukupuoliherpes.
• LSIL eli lieviä epiteelivaurioita ei yleensä lähdetä hoitamaan, sillä varsinkin nuorilla ne häviävät ajan kuluessa itsestään. Kontrollit on kuitenkin tarpeen.
• HSIL eli vakavia epiteelivaurioita hoidetaan yleensä vakavuusasteesta riippuen sähkösilmukkahoidoilla. Saattaa vaatia useamman hoidon, ja voi uusia jos HPV pysyy aktiivisena.
• Adenocarcinoma in situ on paikallisesti esiintyvää pintasyöpää, ja sitä voi esiintyä myös muissa elimissä. Pintasyöpä on "ei-invasiivista", jolloin se voidaan luokitella vielä esiasteeksi, mutta adenokarsinooma voi olla myös "invasiivista", jolloin syöpäsolut ovat ehtineet jo syvemmälle kudoksiin ja mahdollisesti leviämään.
• AIS:n käypähoitoon kuuluu kohdunpoisto.
  
• Kohdunkaulan syöpä kehittyy hitaasti, siihen saattaa mennä jopa 15 vuotta. Itselläni nämä vakavat muutokset tuli kuitenkin alle viidessä vuodessa, joten jälkiviisaana ns. riski-ikäisenä (30-45v) en luottaisi edes 5 vuoden välein tehtyihin joukkoseulontoihin, vaan kävisin itsenäisesti myös välipapassa. 
• Terveyskylän Naistalosta löytyy melko hyvin yleisen tason tietoa irtosolumuutoksista, hoidoista ja gynekologisista syövistä.