lauantai 6. kesäkuuta 2015

"loma" alkaa

No nyt se on ohi, eilen oli mun viimeinen työpäivä. Mua pyydettiin kyllä jatkamaankin vähän pidempään, mutta en halunnut. Suurin syy mun haluttomuuteeni oli se, kun ynnäilin mun työstä saamiani hyötyjä. Niitä ei oikeastaan ollut. Paitsi uuden työkokemuksen lisäksi se, että saa olla ulkona, mutta toisaalta kun ajattelen 30 asteen helteiltä keskellä peltoa, niin ei sekään houkutellut :P Palkkahan tuolla alalla on huono jopa ammattilaisella (jota en siis ole), ja kun Makekin pääsi huhtikuun lopussa sinne kouluun, niin taloudellinen hyöty on ollut lähes +-0. Mä joudun mennä autolla töihin, bensoihin menee noin 300€/kk, ja koska mulla on auto käytössä, Make joutuu mennä kouluun Turkuun junalla, johon menee noin 400€/kk, koska Make ei saa opiskelija-alennuksia. Eli nyt kun minä ja Make saadaan yhteensä kuukaudessa enemmän tuloja noin 800€, niin 700€ menee pelkästään matkoihin. On tää hienoo! Onneksi saadaan sentään laitettua verotukseen noi matkakulut, mutta eihän se tässä hetkessä auta.

Sammakko oli kasvihuoneessa kitkemässä meidän kanssa


Sitten asiaan myös vaikutti esim. nämä mun viimeaikaiset selkävaivat, jotka palasivat nyt vikalle viikolle, jotka siis johtuvat yksinomaan noista töistä, sillä niissä ei tunneta sanaa ergonomia. Viikon sisällä työtehtävät saattavat vaihdella joko päivittäin, tai sitten samaa duunia tehdään viikkokausia putkeen samojen henkilöiden voimin, joten kroppa on kyllä kovilla välillä. Pari viimeistä viikkoa istuin istutuskoneessa koko ajan hieman kumarassa, mutta en mitenkään kaksinkerroin. Siitä tämä viimeisen viikon selkäjumi. Lisäksi tässä iässä sitä kaipaa työltään vähän enemmän haasteita, pohdittavaa ja ylipäänsä jotain, missä voi käyttää omia lahjojaan hyödyksi. Ymmärrän hyvin, että tuolla on paljon opiskelijoita kausitöissä, heille varmasti kiva kun voi laittaa välillä vähän aivot narikkaan ja kykkiä pellolla :P
Nyt lopuksi työpäivien pituuskin palasi normaaliin kahdeksaan tuntiin, mikä 9h päivien jälkeen vaikuttikin omaan jaksamiseen aika paljonkin. Aloitin esim. etuajassa makkarin seinärempan, kun oon jaksanut tehdä sitä töiden jälkeen illallakin. Aikaisiin aamuherätyksiin tottui nopeasti, ja aikaiseen nukkumaanmenoaikaan, mutta kyllä silti tuntui että ilta loppui kesken.

Pellolla viiden ihmisen, istutuskoneen ja traktorin voimin istuttamassa taimia


"Mun" tiimin thaimaalaiset naiset ja puolalainen mies on olleet ihan huippuja, joten heitä voi tulla kyllä vähän ikävä :) Paljon on tullut puhuttua englantia, en usko että oon edes lomamatkoilla puhunut englantia noin paljon.
Ensimmäisen kuukauden jälkeen mun ahdistus helpotti, kun työtehtävät muuttui pikkuhiljaa ja pääsi esim. pelloille töihin, ja sai viettää tauot siellä luonnon helmassa ihan vaan oman tiimin kanssa. Eli toisinsanoen, oli rauhallisempaa :) Eli ahdistus ei ole enää se syy, miksi oon iloinen töiden loppumisesta.

Väriä pintaan ja vammaset rajat


Noin niinkuin loppukaneettina voisin todeta, että tuollainen työ, palkka ja työmatka ei houkuttele mua kyseiselle puutarhalle enää, mutta jos tuosta yhtälöstä otettais pois vaikkapa pitkä työmatka, niin sellaisena hätävaihtoehtona kävisi vaikkapa kesätyöksi ihan hyvin. Ja jos työ olisi sellainen, missä selkä ei rasittuisi ihan näin paljon. Mutta tulipahan kokeiltua, ja kyllähän tuo melko avartavaa oli :) Sekä taimistotyön että itsensätutkiskelun kannalta, sillä opin kyllä itsestänikin uusia asioita.

Tänään Katja tuleekin Saloon ja nähdään pitkästä aikaa, ja itseasiassa muutaman vuoden ystävyyden jälkeen lähdetään ekaa kertaa juhlimaan niin, että Katjakin voi pämpätä :D Jänskää!
Ensi viikolla jatkan tuota makkarin puljaamista, ja toivottavasti saan sen valmiiksikin. Palailen asiaan :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti